Hyvää uutta vuotta 2011 ja uutta alkavaa vuosikymmentä.
Vielä on pari tuntia vuotta jäljellä. Itse aion vuoden vaihtaa katselemalla pitkästä aikaa Pekka Parikan ohjaaman Antti Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Pohjanmaa. Onhan tuo eräänkin kerran tullut nähtyä, mutta edellisestä kerrasta aikaa on jo kulunut ja sattuu sopivasti televisiosta tulemaan, niin eikun vaan. Vaimo on koko päivän jo saanut elokuvan sitaatteja kuullakin... 

Mitään en lupaa, mutta kovasti yritän aktivoitua tällä foorumilla tulevana vuonna. Katsotaan vuoden kuluttua, miten kävi.

Ellan innoittamana lisään tähän loppuun jokusen kuvajaisen kuluneen vuoden tapahtumista.

Tammikuussa Stryper saapui konsertoimaan Suomeen. Sinnehän oli päästävä. Sedät ovat jaksaneet heilua kiitettävän kauan myös. Nosturi taisi olla loppuunmyyty. 

Viime talvena lunta oli ihan kiitettävästi näilläkin seuduilla. Autokatos ei aivan jaksanut koko talvea... Purkutuomion alla tuo oli ollutkin koko ajan, mutta luonto ehti ensin.

Maaliskuussa kutsui jälleen Nosturi. Loppuvuonna olikin sitten hiljaisempaa keikkarintamalla. Kevin Max heitti muutaman keikan Suomessa keväällä. Fanituspisteet olivat tapissa jälleen. Itse artistilla ehkä vähän jo näkyi jetlag ja pari aiempaa keikkaa, mutta se ääni..  Kevin lähetti myös vaimolle kotiinvietäväksi videoterveiset keikalta.

Huhtikuussa juhlittiin nelikymppisiä.

Toukokuun ehdottomiin huippuhetkiin kuului kurssitapaaminen. Edelliseen en päässyt viisi vuotta sitten, kun makailin selkä kipeänä Laukaassa pappilan lattialla. Nyt pääsin. Hieno ilta, hienoja ihmisiä!

Geokätköilyn varjolla löytyi Punkaharjulta kaunis lehmuskuja, joka oli jäänyt ohikulkiessa aiemmin huomiotta.

Heinäkuussa minulla oli ilo ja kunnia päästä osallistumaan ystäväni Miikan häihin. Hieno tilaisuus järven rannalla. Onnea Miika & Ilona!!

Heinä- ja elokuun taitteessa Asta ja Veera -myrskyt riepottelivat Suomea ja eritoten tätä seutua. Itse säästyimme pahimmalta. Asumme parinkymmenen kilometrin päässä myrskyjen kulkureitiltä. Sähköttäkin olimme vain 40h.

Elo- ja syyskuun vaihteessa olimme seurakunnan työntekijöiden kanssa vierailemassa Sortavalassa ja Laatokan Valamon luostarissa. Sortavalassa olin aiemmin käynytkin, mutta Valamo oli uusi kokemus. Upea paikka.

Venäjällä olen käynyt kuluneena vuonna 14 kertaa. Melkomoinen bensaralli rajan yli kulkee. Toki olen itsekin autoa tankannut käydessäni. Pääsääntöisesti olen ollut ulkoiluttamassa kameraani. Kuvaamassa olen ollut edellämainitsemien Sortavalan ja Valamon lisäksi Svetogorskissa, Lesogorskissa, Kamenogorskissa ja Viipurissa. Suunnitelmissa olisi kaverin kanssa mahdollisesti ensi kesänä lähteä ajamaan Laatokan ympäri.

Marraskuussa annoin nenän punoittaa ihan vapautuneesti ja yritin omalta osaltani olla mukana Kirkon ulkomaanavun ja useiden muiden tahojen innoittamana nenäpäiväkeräyksessä.

Tänä vuonna saatiinkin sitten valkoinen joulu ihan koko Suomeen. Aikakirjoihin merkittäneen sekin, että Helsinki on Suomen lumisin paikkakunta.

Muun muassa tätä rataa kulki tämä vuosi. Toki muutakin sisällään piti, mutta tässä joitain itselleni isoja juttuja vuonna 2010.
Tapaamisiin näillä foorumeilla jälleen 2011.  Nyt katsomaan sitä Pohjanmaata!

Mutta ihan niin hienoa ei sitten ollutkaan se, että tämä tilapäisesti loppuunmyyty tuote oli sellainen jota en ole tilannut. Myöskään viestissä mainittu asiakasnumero ei ollut omani. Valistunut arvaukseni on, että kyseinen yritys ei kuitenkaan ollut informoimassa koko asiakaskuntaansa tietyn tuotteen väliaikaiselta loppumiselta, vaan kyseessä on jonkin sortin lapsus. Joten tottakai lähetin paluupostissa tiedon, että nyt kävi niin, että väärään osoitteeseen lähti tämä tiedotus.

Sen verran utelias olen kuitenkin, että pyysin saada selvityksen siitä, miten ihmeessä asiakastiedot voivat mennä sekaisin niin, että tiettyyn asiaksnumeroon liitetyt yhteystiedot ovatkin jotain aivan muuta. Ja jotta ihan tylsäksi ei huominen päivä kävisi asiakaspalvelussa pyysin selontekoa myös siitä, mihin omia asiakastietojani on yhtiössä käytetty.
Pientä epäilyä kyseisen nettikaupan turvallisuudesta aiheuttaa se, että sivustolle kirjaudutaan asiakasnumeroa ja omaa postinumeroa käyttämällä. Niitä kumpiakin on vähän hankala vaihtaa ihan käden käänteessä...  

Saas nähdä, millaisen vastauksen saan ja milloin.  Saakohan viestin kohteeksi tarkoitettu asiakas ikinä tietää kyseisestä lipsahduksesta.  

Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut. Kuvasto tuli postissa, se oli täynnä ostettavaa ja ihan samaan Anttilan hintaan kuin kolmekymmentä vuotta sittenkin. Silloinkin kaikki maksoi 19.95, 199 ja 9.95. 

Lopputulemahan on se, että protestoijan edustama kanta heikentyy ja protestin kohteena ollut kanta voimistuu.

Sitäkään en osaa ymmärtää, että samalla jätetään käyttämättä varsin herkullinen mahdollisuus haastaa keskusteluun mukaan ne, jotka asioista hakeutuvat päättämään. Aidan takaa huutelijoiden huudot, kun eivät kovin tehokkaita ole.

Sisältäpäin tämäkin muuttuu, jos on muuttuakseen. Mutta taas hieman hitaammin.

Elokuun lopussa lähetin Laatokan Valamosta postikortit vaimolleni ja vanhemmilleni. Vaimon kortti tuli perille tasan kuukauden päästä lähettämisestä. (välimatka n 200km) Vanhempien kortti viipyi matkalla vielä 2 päivää pidempään. Matkaakin toki oli  600 km enemmän...   Tämä - sekä se, että facebookissa huomasin erään tuttavani vastaanottaneen kortin postcrossingin kautta - mielessäni päätin kokeilla tätäkin.Liityin sivustolle ja tänään lähetin ensimmäiset korttini. Ihan ensimmäinen lähti Amerikan Yhdysvaltoihin. Lähettämässäni kortissa oli ilmakuvaa Punkaharjulta. Kortissa kerroin Punkaharjusta sekä esitin kutsun käydä tutustumassa kuva-albumiini. Saapa nähdä, milloin ensimmäinen kortti ilmestyy postilaatikkoon. Mikäli kortteja alkaa ilmestymään, laitan ne näkyviin albumiini.

Viime viikon aikana on kirjoitettu siitä, että eläkkeitä ja opintotukia ei ole maksettu ajallaan. Luottokorttilaskuja sitävastoin on laskutettu ihan oikea-aikaisesti -ja varmuuden vuoksi muutamaankin otteeseen. Koska palkoista ei ole puhuttu muuten, kuin kansanedustajien yhteydessä, täytyy siis itse korjata tämä asia ja kirjoittaa siitä, että minä en ole saanut palkkaani ajallaan.

Mitään maatamullistavaahan ei ole päässyt käymään. Virkaehtosopimuksessakin määritellään palkanmaksun tapahtuvan kuukauden 15:ta päivään mennessä.  Vakiintuneena tapana työpaikassamme kuitenkin on ollut maksaa palkat 5:nä päivänä kutakin kuuta. (Olen sellaisessakin seurakunnassa ollut töissä, että palkanmaksupäivä oli oikeasti ihan mikä sattuu 1.ja 15. päivän välissä.)

Tänään aamusella ajattelin laskut hoitaa pois ennen töihinlähtöä, mutta luovuin ideasta huomattuani tilin osoittavan parikymmentä euroa pakkaslukemia. Joko siis palkat ovat jääneet suorittamatta tai viimekuu on mennyt todella överiksi.

Päivemmällä selvisi, että palkat on kyllä maksettu, mutta ne eivät ole vielä ehtineet siirtyä pankista toiseen. Kummallista on, että pankkien välisessä tiedonkulussa nollat ja ykköset liikkuvat hitaammin, kuin tiedonsiirroissa yleensä.  Tälle asiantilalle ei varmaan kukaan voi koskaan mitään. Nollat ja ykköset kun kasvavat korkoa yön aikana sille, kenen palvelimella ne ovat.

Outoa, miten sitä on ehtinytkin itsensä totuttaa siihen, että tiettynä päivänä raha ilmestyy tilille ja sitä voi sieltä sitten siirrellä tahoille, jotka rahojani tarvitsevat itseäni kipeämmin. Vaikka kyseessä ei ole kuin päivän, tai maksimissaan kahden päivän viivästys, tuntuu kuin koko perusturvallisuus olisi tiessään. Mistä minä tiedän, että tilillä on katetta vielä huomennakaan? Olisi edes pieni puskuri olemassa, mutta kun tuppaa tuo tulo-meno -akseli olemaan sellainen, että kuukauden palkalla elää kolme viikkoa. 

Ei tässä sentään kuolemaa vielä tehdä. Pakastimessa on ruokaa vielä vanhempien vierailun yhteydessä vastaanottamastamme diakonaalisesta avusta, joka kohdentui sähkökatkosten tyhjentämään pakastimeemme.  Mutta rehuja ei leivän päälle saatu, enkä minä maitoa iltakahviini.  Ehkäpä huomenna olisi jo rahaa ostaa maitoa sa salaattia.   Pienet on murheet....

Ai niin, ennenkuin kukaan ehtii tehdä vääriä johtopäätöksiä. Tällä kertaa kyseessä ei ollut Sampopankki vaan osataan sitä muuallakin..

Itsehän olen tykkäämistäni osoittanut näkyvästi omaa tykkää-nappulaani vilauttamalla jo kauan ennen kuin se ilmestyi facebookkiin. Eritoten liikenteessä vastaantulevat riemuidiootit ovat saaneet nauttia peukaloni kauniista muodoista. Yleensä käytän tykkää-nappulaani ironisesti, kun en hyvin kasvatettuna (kiitos äiti & isä) ole viitsinyt sitä oikeampaa sormea näyttää.

Kuvassa näytän tykkää-nappulaa Parikkalan Valo - yhtiölle Asta-myrskyn jälkeen.

Edelläkävijä olen myös tekstiviestien lähettäjänä. Hyvinkin monenlaisia tekstiviestejä olen lähetellyt paperilappusilla ja post-it -lappusilla jo kauan ennen sms-viestien olemassaoloakaan. (Tämä saattaa mahdollista nuorempaa lukijasukupolvea hämmästyttää. Kyllä, olen elänyt ajan ennen tekstiviestejä ja cd-levyjä. Muistan jopa jotain siitä ajasta.) Olen edelleenkehittänyt tätä kännyköiden ulkopuolella tapahtuvaa tekstiviestittelyä tehokkaalla tekstinsalauskoodijärjestelmällä. Koodi itsessään toimii oikeinkin hyvin, mutta saluksen purkamisessa on ollut pieniä ongelmia. Lisätietoa ongelmasta on saatavilla puolisoltani, työyhteisöstäni sekä paikalliselta nuorisolta.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan siis yhä useampi ansaitsee blogillaan. Tuloerot ovat tässäkin hommassa melkoiset. Ansiot vaihtelevat muutamasta kympistä tuhansiin euroihin kuukaudessa. Blog(g)aajat tienaavat seteleiden lisäksi saamalla tuotenäytteitä ja kutsuja sinne, tänne ja tuonne. Lähes neljäsosa blog(g)aajista saa palkkaa blog(g)aamisestaan. Eritoten muotiblog(g)aajat saavat raha- ja tavaravirrat liikkeelle. 

Tässä vähän jo itsekin odottelen yhteydenottoja sponsoripuolelta. Käsittelihän edellinen tekstini muotia -tai ainakin vaatetusta hyvinkin täysipainotteisesti ja jopa kuvien kanssa. Ensimmäinen sponsorikontakti jo tulikin, kävihän äitini kommentoimassa blog(g)austani. Niitä muita odotellen.

Ai niin - kirjoitetaanko tuo yhdellä vai kahdella geellä? 

Eräänlaisena ikuisuusprojektina jatkunut vaatteitteni siirtäminen uusiin vaatekaappeihin koki tänään pienen nytkähdyksen, kun vihdoin sain aikaiseksi jotain asian hyväksi tehdä. Tällä kertaa käsiini sattui laatikko, jossa oli paitoja, jotka eivät ole ikinä tai enää ylleni mahtunut. Rohkaistuneena siitä, että kesän helteet tuntuvat edelliskesiä helpommilta, päätin koeluontoisesti kiskaista muutaman paidan ylleni sillä seuraamuksella, että nyt on paitoja! Tässä vähän huonolaatuista kuvakavalkadia tästä iloisesta perhetapahtumasta:

Tämän paidan ostin Sveitsistä Kanderstegin partiokeskuksesta lokakuussa 2001.  Nyt 8,5 vuotta myöhemmin se mahtuu jo!

Tämän sain lapintuliaisina ystäviltänii 2000-luvun alkupuolella. Myös ensimmäistä kertaa ylläni niin, ettei napa näy paidan alta.

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät Jyväskylä 2002 -työntekijäpaita -ensi kertaa käytössä tänään.

Lähetysjuhlat Jyväskylässä 2006 -majoitusvalvojan työpaita on nyt ihan ok.

Mikkelin hiippakunnan kerhonohjaajapäivän työntekijäpaita ei vielä tammikuussa mahtunut. Nyt pystyy jo hiljentämään.

THE RAIN - Hulluutta kiertue 2005 -kiertuepaita mahtuu jo! Bändin paluuta odotellen....  

Vanhojen työpaikkojen paidatkin mahtuisivat nyt ylle.

Pari vanhaa käyttämätöntä "napapaitaa" on nyt ihan käyttökelpoisia.

Jokunen viimeksi 1990-2000 -lukujen taitteessa käytössä olleita paitojakin löytyi.  Osa oli silloin jo makkarankuorimallia. Osa näistä olisi voinut jäädä löytymättäkin...

Kovasti on taas päällepantavaa. Osa vielä vähän mallia "nafti". Miten olisikaan, jos olis jättänyt jäätelöt ja lonkerot väliin.